Siirry pääsisältöön

Arkea Barcelonassa

Tie yliopistolle
Vaikka mun vaihtarielämään on kuulunut kiitettävissä määrin matkustaminen ja erilaiset reissut ja tapahtumat, ei elämä täällä oo kuitenkaan koko ajan pelkkää juhlaa. Päinvastoin, normaalia arkea täälläkin suurimmaksi osaksi aikaa kuitenkin on. Aikaisimmillaan täällä alkaa luennot kello 9, mutta myöhäisimmillään ne voikin sitten kestää vaikka puoli kymmeneen asti illalla. Mulla ei onneksi ihan näin myöhäisiä luentoja ole, toisin kuin mun kämppiksellä ja osalla opiskelukavereista. Opiskelen siis yhdessä Barcelonan monista yliopistosta, Universitat Pompeu Fabrassa, jossa mun lukujärjestys on näyttänyt tältä:
ma 
15.30-18.30 luento
ti 
9-11 luento
ke 
9-12 luento tai 10-11 luento ja 11-12 seminaari
13-15 luento
to 
9-11 seminaari (joka toinen viikko)
15.30-18.30 luento
pe
vapaa


Universitat Pompeu Fabra - Ciutadella Campus
Luennoille ja seminaareihin on ollut jopa yllättävänkin paljon valmistautumista vaativaa työtä, ja mulla on tosiaan maksimimäärä kursseja suoritettavana, mitä UPF suosittelee otettavaksi, eli aika pitkälti arki menee ihan opiskellessa ja viikonloput sitten reissatessa. Viime viikot on ollut kaikkein streessaavimpia, viime viikolla mulla oli esimerkiksi maanantaina yhden kurssin tentti ja toisen kurssin tehtävän palautus, keskiviikkona vähän pidempi seminaari ja perjantaina koko päivän kestävä EU-neuvottelusimulaatio, joka kesti tosiaan kello 21 asti... Suomessa tykkään opiskella yliopiston kirjastoilla, enkä juurikaan kotona, mutta täällä oon enemmän tykännyt opiskella kotona kuin yliopistolla. UPF:n kirjastolla on huono ja tunkkainen ilma mun mielestä, ja huomaan siellä väsyväni huomattavasti nopeammin. Täällä oon myös kokeillut kahviloissa opiskelua, jota en Suomessa niinkään oo ymmärtänyt, mutta luulen, että otan sen tavan mukaani täältä myös Suomeen. Sitä tosi ei ihan joka päivä voi tehdä, sillä se tulee ajan myötä kyllä kovin kalliiksi...

Arc de Triomph
Näissä edellä olevissa kuvissa näkyy hieman yliopistoa ja mun kotimatkan maisemia. Ehdottomasti yks mun lempparikohtia mun yliopistomatkalla on Arc de Triomph, joka siis on toi punaruskea riemukaari, turistinähtävyys, jonka puistossa on aina jotain nähtävää. Siellä on luonnollisesti kaikki turistikrääsän myyjät ja temppuilijat, joista mun lemppari on jättisaippuakuplien tekijä, mutta myös niin erilaisia turisteja, kuin paikallisia ulkoiluttamassa koiriaan tai temppuilemassa skeittilaudalla, rullaluistimilla ja muilla vempeleillä ihan vaan omaksi ilokseen. Kuljen siis aina lähes samaa reittiä yliopistolle ja sieltä takaisin, paitsi jos käyn kaupassa. Yliopiston läheltä löytyi onneksi Lidl parin kuukauden Barcelonassa elon jälkeen. Parasta Lidlissä on hintojen ohella se, ettei siellä haise niin järkyttävältä. Tänään taas kävin El Corte Inglésin fancymmässä kaupassa ja yhh palvelutiskien haju iskee kyllä niin huonovointiseksi... Mutta vielä pahempi on Mercadona, jossa kävin aikaisemmin, koska se on El Corte Inglésiä huomattavasti edullisempi, mutta tosiaan liha- ja kalapalvelutiskien hajut vielä pahempia.
Palaan opiskeluihin Pompeu Fabrassa vielä myöhemmin paremmin, mutta summaten, mun arki Barcelonassa ei siis ole ihmeellistä, käyn luennoilla, opiskelen, katson Netflixiä, käyn kaupassa, laitan ruokaa, siivoan, hengailen kavereiden kanssa, kun ehdin. Se mikä täällä eniten eroaa Suomeen, on toki se, että on kyseessä eri maa, eri jutut jne, perusjuttua, mutta täällä esimerkiksi laitan ruokaa ja syön paljon enemmän kotona kuin Suomessa, jossa on mahtavat 2,60 € opiskelijalounaat, joiden takia ei tarvitse tai edes kannata mun taidoilla kokkailla niin usein kotona. Lisäksi luentoja ja läsnäoloa tiettyihin aikoihin yliopistolla on tosiaan enemmän kuin Suomessa, jossa opiskelu on lähinnä itsenäistä kirjatentteihin puurtamista, mutta toisaalta Suomessa vietän silti paljon enemmän aikaa yliopistolla, kun taas täällä olen siirtänyt opiskeluni muualle, kotiin tai kahviloihin. 

- Heidi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paper always wins rock

Itsenäisen Katalonian lippuja (sininen kolmio ja tähti erona itsehallintoalueen lippuun) liehui useita tiistain yleislakon mielenosoituskulkueessa poliisiväkivaltaa vastaan ja itsenäisen Katalonian puolesta Täällä ollessa on nopeasti saanut huomata, ettei sitä olekaan tullut Espanjaan, niin kuin oli ehkä kuvitellut, vaan on oikeasti tullut Kataloniaan . Itse asiassa, en ollut juuri tutustunut Espanjan valtiomuotoon ennen tänne tuloani. Tiesin, että Katalonia on oma itsehallintoalueensa, mutta en tiennyt, että koko maa on todellisuudessa jakautunut itsehallintoalueisiin, vaikkakaan liittovaltio maa ei siis ole. Tai olen saattanut tästä joskus lukea, mutta en sitä juuri ajatellut tänne tullessani. Alla Katalonian itsehallinnon virallinen lippu, päällä itsenäisyysäänestyksen kannatuslippu Viime sunnuntain tapahtumat eivät varmastikaan ole jääneet keneltäkään huomaamatta, ellei ole sattunut elämään täydellisessä uutistyhjiössä viime päiviä, joten mun tarkoituksena ei ole ni...

Opiskelua Barcelonassa

Olen täällä Barcelonassa siis vaihdossa Universitat Pompeu Fabrassa, joka on yksi Barcelonan kolmesta (ainakin nopean googlamisen mukaan) julkisesta yliopistosta. Luulin aluksi, että kyseessä olisi yksityinen yliopisto, mutta luulin väärin. Ja täällähän yliopisto, julkinen tai yksityinen, siis maksaa, mutta pakko sanoa, että en kyllä yhtään tiedä kuinka paljon... UPF on yliopistona suhteellisen nuori, perustettu vasta 1990 (verrattuna esimerkiksi Universitat Barcelonaan, joka on perustettu vuonna 1450). Erityisen arvostettu UPF on ilmeisesti bisneskoulupuolestaan. Kampuksia on useampia, joista yksi on muuten sijoitettu ihan meren rannalle. Valitettavasti itse en kuitenkaan ole kyseisellä kampuksella, vaan Ciutadellan kampuksella, joka sijaitsee samannimisen puiston vieressä. Ihan jees toi meidänkin kampus kuitenkin on. :D Pompeu Fabrassa on ainoana (julkisena) yliopistona Barcelonassa trimester-järjestelmä, eli lukuvuosi on kahden kauden sijaan jaettu kolmeen kauteen. Tämä...

Kuulumisia

Pakko myöntää, että oon ollut luvattoman huono päivittämään tätä blogia. Ideoita kyllä riittää, ja oon aloittanutkin muutamia kertoja jo aikaisemminkin kirjoittamaan tekstejä, mutta jotenkin aina tulee aika ja jaksaminen vastaan. Tuntuu, että koko ajan tapahtuu jotain, ja toisaalta tuntuu, että myös jollain tapaa väsyttää jotenkin paljon enemmän kuin normaalisti. Ehkä selitys onkin siinä, että koska koko ajan tapahtuu kaikkea, on myös luonnollisesti väsyneempi. Toisaalta myös ympäristön muutos ja tämä uusi elämänvaihe itsessään taitaa myös väsyttää omalla tavallaan. Vierailla kielillä puhuminen, uusien ihmisten kanssa puhuminen, jatkuva itsensä paikantaminen kartalta ja tien löytäminen milloin minnekin vie salakavalasti mehut. Oon tosin aina ollut niitä ihmisiä, jotka kaipaa toisaalta sosiaalista kontaktia, mutta toisaalta myös vaatii sitä aikaa ihan vain itsekseenkin. Ciudad de las artes y las ciencias  Mutta jos verrataan mun arkeen Turussa, jossa oon tähän asti tottunut...