Kuulumisia

Pakko myöntää, että oon ollut luvattoman huono päivittämään tätä blogia. Ideoita kyllä riittää, ja oon aloittanutkin muutamia kertoja jo aikaisemminkin kirjoittamaan tekstejä, mutta jotenkin aina tulee aika ja jaksaminen vastaan. Tuntuu, että koko ajan tapahtuu jotain, ja toisaalta tuntuu, että myös jollain tapaa väsyttää jotenkin paljon enemmän kuin normaalisti. Ehkä selitys onkin siinä, että koska koko ajan tapahtuu kaikkea, on myös luonnollisesti väsyneempi. Toisaalta myös ympäristön muutos ja tämä uusi elämänvaihe itsessään taitaa myös väsyttää omalla tavallaan. Vierailla kielillä puhuminen, uusien ihmisten kanssa puhuminen, jatkuva itsensä paikantaminen kartalta ja tien löytäminen milloin minnekin vie salakavalasti mehut. Oon tosin aina ollut niitä ihmisiä, jotka kaipaa toisaalta sosiaalista kontaktia, mutta toisaalta myös vaatii sitä aikaa ihan vain itsekseenkin.

Ciudad de las artes y las ciencias

 Mutta jos verrataan mun arkeen Turussa, jossa oon tähän asti tottunut opiskeluiden ohella tekemään vaihtelevasti vuoroja abcilla, hoitamaan lapsia silloin tällöin, olemaan mukana yhdessä jos toisessakin hallitus- tai järjestöhommassa, höntsäilemään lauantaisin cheerfossiilien kanssa ja jopa silloin tällöin tapaamaan mun ystäviä vapaahetkinä, niin tuntuu, että oma jaksaminen täällä on kuitenkin vähän eri luokkaa. Mulla on ollut aikaa ja ennen kaikkea energiaa opiskeluilta jopa tehdä reissuja ja retkiä, tehdä viikonloppuisin jotain muutakin kuin tuijottaa Netflixiä - vaikka kyllä sitäkin on ihan kiitettävästi täällä ehtinyt tekemään niinä hetkinä, kun on tuntunut ettei jaksa muuta tehdä. 

Scifi-puisto Valenciassa

Pari viikkoa sitten oltiin Erasmuskaveriporukalla viikonloppu Valenciassa, joka on Kataloniasta etelään olevan Valencian itsehallintoalueen pääkaupunki ja Wikipedian mukaan muuten Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki. Käytiin mm. tuolla Taiteiden ja tieteiden kaupungissa, eli monista eri museoista koostuvalla scifi-elokuvan kuvauspaikalta näyttävässä arkkitehtuurisesti mielenkiintoisessa alueella, sekä kävelemässä Valencian kauniissa vanhassa kaupungissa. 

Valencian vanhakaupunki

Vaikka yliopiston ensimmäisestä orientaatiopäivästä on kulunut kuukausi, oli mulla vasta viime viikolla ensimmäinen kokonainen kunnon opiskeluviikko. Joka viikolla on ollut joko lakkopäiviä liittyen itsenäisyysäänestykseen tai sitten pyhäpäiviä. 

Monastery of Montserrat - Montserratin luostari

 Yks näistä pyhäpäivistä päätettiin hyödyntää lähtemällä läheiselle Montserratin luostarivuorelle. Alunperin meitä piti lähteä kahdeksan ihmistä, mutta lopulta meitä oli aamulla junassa erinäisistä syistä johtuen vaan kaks, minä ja Julia, mutta eipä se mitään, me viihdyttiin kyllä erinomaisesti kaksinkin reissussa.

Stairway to Heaven

 Koko syy miksi mä halusin kyseiselle vuorelle lähteä, oli tämä kyseinen kivikasa, patsas nimeltä Stairway to Heaven. Pinterestistä ja Instagramista löytyy upeita kuvia sen huipulle kiivenneistä ihmisistä. Ilmeisesti turistien kiipeily upeiden kuvien toivossa oli mennyt niin vaaralliseksi, että oli ollut pakko pykätä toi rumentava aita estämään nää itsetuhoiset kiipeilyt. Ei sillä, en olis kyllä ees huipulle uskaltanut kiivetä, ettei olis se taivas tullut liian nopeesti vastaan, mutta jos ees pari askelta kohti taivasta ois päässyt kivan kuvan vuoksi taivaltamaan - tai edes saanut kivan kuvan tosta patsaasta ilman noita rumia aitoja...

Näkymät Montserratin vuorelta

Mutta jos nyt suosittelisin kyseistä paikkaa toisille, suosittelisin sitä ehdottomasti sen maisemien vuoksi. Siis wau, ei niitä edes saanut kameralla vangittua kaikessa loistossaan! Niin ja jos kirkoista tykkää, niin on siellä luostarissa semmonenkin, jumalan palveluksineen ja hiljaisine rukoushuoneineen kaikkineen. Hauskaa olikin seurata kuinka meidän turistien joukossa oli parhaimpiinsa pukeutuneita perheitä menossa oletettavasti kirkkoon jumalanpalvelukseen.

Balcony of Catalunya - Katalonian parveke

 Vielä upeampia maisemia oli tiedossa viime lauantaina Katalonian parvekkeella. Kai sielläkin vuorella joku kirkko tai muu vastaava oli, mutta näiden maisemien takiahan sinne kaikki nykyään tulee. Bussimatka serpentiiniteitä sinne oli yhtä helvettiä suoraan sanoen, mutta noita maisemia ihaillessa vois kai kliseisesti sanoa, että sen arvoista - toista kertaa en välttämättä silti lähtis.

Andorra de Vella - Andorran pääkaupunki

 Balcony of Catalunya oli kuitenkin vain välietappi matkalla Andorraan, yhteen Euroopan ja koko maailman pienimmistä valtioista. Mikrovaltiot on aina jotenkin kiehtoneet mua ja Andorra on ollut jo lapsesta saakka mun must-see-maiden listalla. Siksi olinkin ihan innoissani, kun näin, että sinne järjestettiin tää edullinen Erasmus-reissu, jota ei ollut tungettu täyteen kaiken maailman aktiviteettia, niin kuin kaikki muut Erasmus-reissut näyttää olevan... Ei tosin sillä, että Andorran pääkaupungissa olisi ihan hirveesti tekemistä ollut. Andorra on täysin verovapaa, joten ihmiset lähtee pitkälti sinne shoppailemaan, tai talvisin laskettelemaan. Amy kuvasikin kuvitelmia Andorrasta aika osuvasti ennen reissua: iso lentokenttä kaikkine taxfree-myymälöineen.

Andorra la Vella

Maisemat,  jälleen kerran, oli kuitenkin upeita. Pakko kyllä sanoa, että näin avoimella rannikolla Suomessa asuneena, mua jopa vähän ahdisti olla niin vuorten saartamana. Andorrassa joka puolella mihin vaan katsoikin oli meinaan vuoria. Vaikka ne kaikessa erilaisuudessaankin jaksaa siis jatkuvasti herättää ihailevia ja mykistäviä tunteita. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa tuntui myös syksyltä Katalonian parvekkeella ja Andorrassa. Eilen illalla ja tänään tosin tuntui ensimmäistä kertaa syksyltä myös Barcelonassa, ja mulla oli jopa ensimmäistä kertaa takki päällä!

- Heidi