Kotiuduin eilen viikonloppureissusta Baskimaasta (palaan tähän reissuun vielä vähän myöhemmin). Siis ihan oikeasti kotiuduin, sillä noustuani Placa Catalunyalla lentokenttäbussista tajusin siinä kävellessäni kohti kotia, että Barcelona todellakin on tämänhetkinen kotini. Mulla on täällä kotihoodit, kotikatu, ja tää asunto tuntuu ihan kodilta, vaikka kuinka tiedänkin sen olevan (onneksi) vain väliaikainen. Voisi kuitenkin sanoa, että oon kotiutunut tänne varsin hyvin, eikä mulla varsinaisesti Suomeen ikävä oo, mutta tiettyjä juttuja Suomesta kyllä ikävä on.
Luonnollisestikin eniten mulla on ikävä mun ystäviä Suomesta. 💕 Varsinkin alussa, kun ei tuntenut ketään, ja kesti hetki löytää kavereita täältä, oli ihan hirveä ikävä Suomen ystäviä. On pakko sanoa vähän kliseisestikin, että täällä ollessa on kyllä ihan eri tavalla ymmärtänyt omien ystävien tärkeyden ja osaa arvostaa omia ystäviä ihan eri tavalla.
Vähän myös harmittaa, että missasin tänä vuonna vuosijuhlat, jotka on kyllä ehdottomasti yhdet vuoden parhaimmista kemuista. On ikävä meidän hallitus 15 -porukkaa, klubilaisia, ja klubilaista yhteisöllisyyttä - vaikkei se yhteisöllisyys aina ihan niin ruusuisena Suomessa näyttäydykkään... Siinä missä Suomessa yleensä löytyy aina edes yksi kaveri, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia kirjastolla törmätessä tai jonka kanssa mennä lounaalle, ei täällä ollessa välttämättä aina ole ketään yliopistolla kenen kanssa jutella, kun menee kurssit niin ristiin kavereiden kanssa, ollaan eri campuksilla tai ihan vaan siksi, koska täällä ei tule samalla tavalla vietettyä yliopistolla (kirjastolla) aikaa kuin Suomessa.
 |
| Ei ehkä paras kuva meistä, mut ei se mitään, ei me olla täydellisiä ja hyvä niin :D |
Vähän myös harmittaa, että missasin tänä vuonna vuosijuhlat, jotka on kyllä ehdottomasti yhdet vuoden parhaimmista kemuista. On ikävä meidän hallitus 15 -porukkaa, klubilaisia, ja klubilaista yhteisöllisyyttä - vaikkei se yhteisöllisyys aina ihan niin ruusuisena Suomessa näyttäydykkään... Siinä missä Suomessa yleensä löytyy aina edes yksi kaveri, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia kirjastolla törmätessä tai jonka kanssa mennä lounaalle, ei täällä ollessa välttämättä aina ole ketään yliopistolla kenen kanssa jutella, kun menee kurssit niin ristiin kavereiden kanssa, ollaan eri campuksilla tai ihan vaan siksi, koska täällä ei tule samalla tavalla vietettyä yliopistolla (kirjastolla) aikaa kuin Suomessa.
Luulen, että ikävöin mun ystäviä Suomesta enemmän kuin ne ikävöi mua, mutta kai se on ihan normaalia, heillä kun on kaikki tuttu ympärillään ja mä taas olen täällä kaiken uuden ja tuntemattoman keskellä. Onneksi oon kuitenkin täällä saanut uusia ystäviä ja kavereita, joten ei tarvii koko ajan ikävöidä ystäviä Suomesta.
Tällä viikolla saa vähän lievennystä ikävään, sillä Maria, mun paras ystävä Suomesta, on vierailulla Barcelonassa. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa, ihanaa nähdä mun tärkeitä ihmisiä!
Toinen iso asia, mitä on ikävä, on suomalainen ruoka ja suomalaiset ruokakaupat ja niiden valikoimat. En ollut edes ajatellut kuinka rutinoituneita mun ruokailutottumukset Suomessa oli, mutta täällä se iski kyllä vasten kasvoja aika nopeasti. Ikävöin Alpron go-soijarahkaa ja normisoijajugurttia (täällä saa vaan valmiiksi maustettua, kovin sokerista soijajugurttia), suomalaisia marjoja... Jännä juttu muuten se, että vaikka Suomeenkin tulee paljon vihanneksia Espanjasta, täällä on kaupoissa loppujen lopuksi aika suppeat hedelmä-, vihannes- ja juuresvalikoimat verrattuna Suomen ruokakauppoihin. Myöskään tuotteiden tuoreustaso ainakaan mun lähihedelmävihanneskaupoissa (siis kaupoissa, joissa myydään pelkästään hedelmiä ja vihanneksia) ei aina ihan vastaa Suomen tasoa... Plussana sen sijaan se, että ne hedelmät ja vihannekset, mitä täällä myydään, on muuten Suomen hintoihin verrattuna huomattavasti edullisempia. Erikoishedelmiä, jotka Suomessa on superkalliita, voi täältä saada tosi edullisesti. Ehdottomasti kaipaan myös oivariinia, koska täkäläiset margariinit ja muut on toistaseks maistunu niin järkyttävältä kuralta, että siirryin suosiolla hummukseen.
Lisäksi kaipaan mun blenderiä. Olin jo tuomassa sitä tänne mukaan, jotta saisin mun aamu-, väli- ja iltapalasmoothieita tehtyä, mutta oli pakko jättää se Suomeen painorajotusten tullessa vastaan. :(
Vaikka mulla ei todellakaan oo ikävä Suomen marraskuuta, mulla on ikävä Suomen luontoa. Vasta ulkomailla aina huomaa, kuinka itsestäänselvyytenä luonnon läsnäolon Suomessa ottaa. Barcelonassa luontoa täytyy mennä etsimään puistoista tai vähän kauempaa kukkuloilta. Täällä pikkukujilla ei näy ainuttakaan vihreää asiaa, vaan kaikki on peitetty harmaalla kivetyksellä. Vähän isommilla kujilla ja kaduilla olevat puutkin on ympäröity kivetyksellä. Eikä täällä oo edes kunnon ruskaa, vaan lehdet vaan kuolee pois.
Lisäksi mulla on ikävä suomalaista kohteliasta asiakaspalvelua (täällä on oikeasti tosi töykeääkin asiakaspalvelua ajoittain), mun pyykinpesukonetta (jonka ovea ei tarvi avata naruviritelmin), imuria (meidän asunnosta sellaista ei siis löydy), Turun yliopiston kirjastoja (niiden valoisuutta, ilmastointia ja ihania mukavia lukunurkkia, täällä kirjastossa, ja luento- ja seminaarihuoneissa on ihan sika huono ilma, ja kirjasto on jotenkin muutenkin tosi tunkkanen...), suomalaisia irtokarkkeja, Dynamoa (ja sitä, ettei aina tarvitse miettiä ja tapella siitä, mihin baariin tällä kertaa mennään), Rieslingiä ja Alkon hyllykortteja, joista näkee millainen viini on kyseessä (täällä saa aika sokkona viininsä ostaa ja Rieslingiä ei oo kyllä toistaseksi vastaan vielä tullut), niitä kenkiä ja vaatteita, jotka ei mahtuneet mukaan, 2,60 € opiskelijalounaita (täällä maksaa sen noin 7 € ja ei kyllä oo lähellekään suomalaista kulinaarisen nautinnon muodossa...), mun pyörää (tai ehkä pikemminkin pyörällä liikkumista kävelemisen sijaan), ja totta kai, kuten aina, ikävä omaa sänkyä Suomesta (vaikka nyt alan jo pikkuhiljaa tottua tähän sänkyyn, enkä enää ihan niin usein herää siihen, että meinaan tippua laidan yli :D).
- Heidi
Toinen iso asia, mitä on ikävä, on suomalainen ruoka ja suomalaiset ruokakaupat ja niiden valikoimat. En ollut edes ajatellut kuinka rutinoituneita mun ruokailutottumukset Suomessa oli, mutta täällä se iski kyllä vasten kasvoja aika nopeasti. Ikävöin Alpron go-soijarahkaa ja normisoijajugurttia (täällä saa vaan valmiiksi maustettua, kovin sokerista soijajugurttia), suomalaisia marjoja... Jännä juttu muuten se, että vaikka Suomeenkin tulee paljon vihanneksia Espanjasta, täällä on kaupoissa loppujen lopuksi aika suppeat hedelmä-, vihannes- ja juuresvalikoimat verrattuna Suomen ruokakauppoihin. Myöskään tuotteiden tuoreustaso ainakaan mun lähihedelmävihanneskaupoissa (siis kaupoissa, joissa myydään pelkästään hedelmiä ja vihanneksia) ei aina ihan vastaa Suomen tasoa... Plussana sen sijaan se, että ne hedelmät ja vihannekset, mitä täällä myydään, on muuten Suomen hintoihin verrattuna huomattavasti edullisempia. Erikoishedelmiä, jotka Suomessa on superkalliita, voi täältä saada tosi edullisesti. Ehdottomasti kaipaan myös oivariinia, koska täkäläiset margariinit ja muut on toistaseks maistunu niin järkyttävältä kuralta, että siirryin suosiolla hummukseen.
Lisäksi kaipaan mun blenderiä. Olin jo tuomassa sitä tänne mukaan, jotta saisin mun aamu-, väli- ja iltapalasmoothieita tehtyä, mutta oli pakko jättää se Suomeen painorajotusten tullessa vastaan. :(
Vaikka mulla ei todellakaan oo ikävä Suomen marraskuuta, mulla on ikävä Suomen luontoa. Vasta ulkomailla aina huomaa, kuinka itsestäänselvyytenä luonnon läsnäolon Suomessa ottaa. Barcelonassa luontoa täytyy mennä etsimään puistoista tai vähän kauempaa kukkuloilta. Täällä pikkukujilla ei näy ainuttakaan vihreää asiaa, vaan kaikki on peitetty harmaalla kivetyksellä. Vähän isommilla kujilla ja kaduilla olevat puutkin on ympäröity kivetyksellä. Eikä täällä oo edes kunnon ruskaa, vaan lehdet vaan kuolee pois.
Lisäksi mulla on ikävä suomalaista kohteliasta asiakaspalvelua (täällä on oikeasti tosi töykeääkin asiakaspalvelua ajoittain), mun pyykinpesukonetta (jonka ovea ei tarvi avata naruviritelmin), imuria (meidän asunnosta sellaista ei siis löydy), Turun yliopiston kirjastoja (niiden valoisuutta, ilmastointia ja ihania mukavia lukunurkkia, täällä kirjastossa, ja luento- ja seminaarihuoneissa on ihan sika huono ilma, ja kirjasto on jotenkin muutenkin tosi tunkkanen...), suomalaisia irtokarkkeja, Dynamoa (ja sitä, ettei aina tarvitse miettiä ja tapella siitä, mihin baariin tällä kertaa mennään), Rieslingiä ja Alkon hyllykortteja, joista näkee millainen viini on kyseessä (täällä saa aika sokkona viininsä ostaa ja Rieslingiä ei oo kyllä toistaseksi vastaan vielä tullut), niitä kenkiä ja vaatteita, jotka ei mahtuneet mukaan, 2,60 € opiskelijalounaita (täällä maksaa sen noin 7 € ja ei kyllä oo lähellekään suomalaista kulinaarisen nautinnon muodossa...), mun pyörää (tai ehkä pikemminkin pyörällä liikkumista kävelemisen sijaan), ja totta kai, kuten aina, ikävä omaa sänkyä Suomesta (vaikka nyt alan jo pikkuhiljaa tottua tähän sänkyyn, enkä enää ihan niin usein herää siihen, että meinaan tippua laidan yli :D).
- Heidi
Kommentit
Lähetä kommentti